blogi on nukkunut kuukauden, minä en. öisin ei saa unta, päivisin väsyttää ja kaikki tuntuu pimeältä. piparimökkejä syntyy liukuhihnalla, kuitenkin liian vähän. olen aikataulussa, mutta mikään ei vaan riitä. Eden pyörii jaloissa niin kauan, että rentoudun ja alan nauraa. se hyppii lumessa, hyökkäilee isoja lumihiutaleita päin, kävelee naama puoliksi hangessa. rakastaa lunta, ihan niinkuin minäkin. kunpa oppisi rakastamaan kaikkea muutakin. niin ettei toisten sanomisilla tai mielipiteillä, yhtään millään muulla ole mitään merkitystä. vaan sillä, mitä rakastaa ja haluaa tehdä.