tiedätkö miten pahalta tuntuu ajatella, että entä jos? entä jos oisin soittanut sinä päivänä kun lakkasit hengittämästä. olisin kysynyt mitä kuuluu tai pyytänyt lenkille. entä jos olisit vastannut ja suostunut. jos oltais juteltu koko lenkin ajan ja oisit halunnut elää vielä huomiseen. jos huominen olisikin ollut parempi päivä.
tiedätkö että ajattelen sinnuu joka päivä? joka tunti. ihan vähän väliä. tiiätkö että siun kuva on miun jääkaapin ovessa ja että se on miun mielestä kaunis. että muistan siun äänen ja kävelytyylin ja oudot tavat? nään siut joka neljännen vastaantulijan kasvoissa ja mietin, että oliko tää sittenkin vaan pahaa unta. tai jos meille vaan valehdeltiin ja aloitit elämän jossain muualla, missä kukaan ei sinnuu tunne.
tiiätkö, kuinka monta paniikkikohtausta oon saanut siksi, että mulla on niin kova ikävä ja paha olo? että miun hengitys meinaa lamaantua kun muistan meidät hihittelemässä ohjaajien toimistossa, koska niitten toimintaehdotus oli meidän mielestä niin hölmö. naurettiin sille porukassa ja sinä iltana meillä kaikilla oli kivaa. sinä iltana myö kaikki hymyiltiin. siekin.
entä jos oltais vielä pidetty tyttöjenilta ja olisit ajatellut, kuinka ihanaa on kun sulla on ystäviä. olisitko sen avulla jaksanut vähän eteenpäin? jos oisit jaksanut vielä viikon, niin oltaisko sinnuu voitu auttaa paremmin? jos oisit saanut siellä vähän voimia ja jaksanut taistella taas. siun kesästä ois tullut kiva ja oisit uskaltanut riisua takin vähän aikaisemmin kuin vuosi sitten. oisin kannustanut sinnuu ostamaan semmosen hellemekon, josta oikeesti tykkäät. sie oisit käyttänyt sitä koko kesän. niin paljon, että toisten ois pitänyt muistuttaa, että sitä pitää pestäkin välillä.
tiedätkö, että kun nään kirpparilla sopivan paidan, niin meinaan ostaa sen sulle? haluisin ajatella että oot vielä täällä, mutta et vaan just silloin siinä miun kanssa.
tiedätkö, että haluisin siut takaisin tänne? tekisin mitä vaan jos saisin.
