tee siit parempaa, tee siit parempaa

mukavia päiviä takana. väsymys vaivaa niin minua kuin Edeniäkin, muttei anneta sen häiritä. nukutaan kun nukuttaa ja ei murehdita sitä liikaa. käytiin puistojoogassa, mikä oli todella kivaa ! ollaan herkuteltu hyvässä seurassa ja se kyllä tuntuu. tekee mieli pitkille lenkeille ja uusia sisustusta ja hiuksia ja vähän kaikkea. ihme kesä, kun ei tee mieli uimaan. tuntuu välillä, että elämä on sittenkin ihan hyvä. välillä ei. yritän ajatella, että kun täällä nyt vielä ollaan, niin miksei tehtäis joka päivä jotain ihan huippua. arjesta juhlaa, nautittais joka hetkestä ja mitä näitä nyt on. kaikessa kuitenkin hieno ajatus perustana. voisi jopa noudattaa.

katse eteen ja suupielet ylöspäin. antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan.

ihana kun sai nukkua aamulla pitkään ja jättää sängyn petaamatta ! menin kyllä ihan ihmisten aikoihin nukkumaan, mutta väsytti silti aamulla. ja vaikka oon suurimmaksi osaksi vaan levännyt viimeiset kolme päivää, kuumeen ja päänsäryn takia.

meillä oli perjantaina yksi ohjaajista viimeistä päivää ja tehtiin isolla porukalla seinälle sellanen yhteismaalaus, johon piirreltiin ja kirjoiteltiin kaikkia kivoja asioita. meillä oli taustalla musiikkia ja sieltä tuli Elastisen Eteen ja ylös. kyllä mie olin sen aikaisemminkin kuullut, mutta nyt se jäi päähän soimaan ja tajusin miten hienot sanat siinä on ! se sopi niin hyvin just siihen hetkeen. mietin pitkään yhtä lausetta, että kirjoitanko sen siihen maalaukseen. et pidänkö sen oikeesti lupauksena jos kirjoitan.

siihen se jäi, paperille. ja meidän käytävän seinälle. ja jostain syystä mulle tuli paljon kevyempi olo.

hävettää jos joku huomaa sen etten kartalla ole voiko ne tietää

kyllästytti mustavalkoisuus ja olin aikoja sitten luvannut itselleni ostaa kukkia, kun pääsen kokonaan kotiin. kaikki sanoo, että tulppaaneista tulee keväinen olo, ja vielä kun linnut laulaa ja ilma lämpenee ja minä en tykkää. tykkään kyllä keväästä, mutten halua, että se tulee vielä. huomenna on vasta helmikuu ja sitäpaitsi keväästä tulee mulle jotenkin surullinen olo. pelkään että nää lumet sulaa pois, vaikka joka päivä sataa lisää. miksei aikaa voi pysäyttää ja elää vaan tässä, en ehdi mukaan tähän elämään.

hän tietää miltä se tuntuu kun hiljaisuuteen jää

mustavalkoista. en tiedä, tavallaan tosi synkkä väri, mutta minä ainakin tykkään näin pieninä annoksina käytettynä. saattaa kyllä olla, että lisään sekaan pienen väriläiskän pikapuoliin.

satuin maanantaina siivouspuuskassani löytämään muutaman espanjasta tuodun Oreon kaapin perältä. tänään mussutin ne lomalle päästyäni samalla kun lueskelin lattialle kerääntyneitä posteja. katselin tarjousmainoksia ja tajusin, etten halua mitään siitä materiasta, jota vähän aikaa sitten halusin.

sillä hetkellä olin vaan onnellinen siitä, että sain olla yksin kotona ja lukea postit rauhassa. odotan niin paljon sitä, että pääsen kokonaan kotiin ja elämään kunnolla.

tää on kaunis päivä, mä oon onnellinen.

ostin ekaa kertaa itse tulppaaneja ja ihana, miten pääsiäisfiilis niistä tulee. ja kevät.
ja kun avaa parvekkeen oven ja kuulee lokkien äänen niin tietää, että kesä on tulossa.

aurinko laskee kerrostalojen taa ja pyöräilen kirkkaassa illassa kotiin.
jos jotain voi toivoa, niin sitä, että kesällä kaikki menee hyvin.
että pääosassa on rannat ja aurinko ja hyvä olo ja jäätelö.
vaikkei menisikään niin ainakin nyt olen onnellinen.