olin
jotenkin ajatellut, että asiat menee eri lailla. silleen hyvin, ettei
joudu tekemään tämmösiä vaikeita päätöksiä. kun tietäis tarkalleen mitä
haluais, eikä haluais kahtakymmentä asiaa yhtä aikaa.
mulla
on ihan hirvittävän vahva olo, vaikka väsyttää. yllätyin jääneestä
masennus-diagnoosista, koska tuntuu niin erilaiselta. oon aika taitava
kuitenkin, vaikka oon aina ajatellut, etten osaa mitään. aika hassua,
miten odotan loppuvuotta ja tulevaa. pelottaa samalla, mutta se on
normaalia. mulla on ihan järjettömän positiivinen olo, vaikka ahdistaa.
vaikkei elämä oo helppoa, niin toivon että teen oikeita valintoja silti.
kai mie teen. kaikki järjestyy aina.