minä muutun tänä aamuna

tätä mie olen odottanut. että saa nukkua aamulla yhdeksään, koko yön kunnolla ilman että kukaan herättää. sitten rauhassa pukeutua ja käydä pennun kanssa aamulenkillä. löhötä sohvalla kirjan ja teekupin kanssa ja katsoa leffaa vaikka koko päivän. ei ole pakko tehdä MITÄÄN.

toiset rokkaa toisella puolen jokea, niin tämä puoli kaupungista on hiljaista. se on kiva, koska saa kerrankin rauhassa olla epäsosiaalinen. joskus sekin on hauskaa.

tee siit parempaa, tee siit parempaa

mukavia päiviä takana. väsymys vaivaa niin minua kuin Edeniäkin, muttei anneta sen häiritä. nukutaan kun nukuttaa ja ei murehdita sitä liikaa. käytiin puistojoogassa, mikä oli todella kivaa ! ollaan herkuteltu hyvässä seurassa ja se kyllä tuntuu. tekee mieli pitkille lenkeille ja uusia sisustusta ja hiuksia ja vähän kaikkea. ihme kesä, kun ei tee mieli uimaan. tuntuu välillä, että elämä on sittenkin ihan hyvä. välillä ei. yritän ajatella, että kun täällä nyt vielä ollaan, niin miksei tehtäis joka päivä jotain ihan huippua. arjesta juhlaa, nautittais joka hetkestä ja mitä näitä nyt on. kaikessa kuitenkin hieno ajatus perustana. voisi jopa noudattaa.

 

herään aamupäiväunilta postiluukun kolahdukseen. hetken päästä ovikello soi ja oven takana seisoo mies paketti kainalossa. vihdoinkin se on täällä, uusi toimiva läppäri ! virusturva latautumaan ja bloggeri auki. ihanaa kirjoittaa taas.

aika menee ihan järjettömän kovaa, asioita vaan tapahtuu, viikot vyöryy ohitse ja minä jään vinkumaan perään. yritän nukkua ajan kiinni, mutta en onnistu. pieni karvainen uutuus pitää kiinni arjessa, auttaa nousemaan sängystä ja pysymään hereillä suurimman osan päivästä. itse se nukkuu, välillä leikkii ja opettelee käyttämään hampaitaan, mikä saa minun kädet naarmuille ja Edenin vaan innokkaammaksi. hassu se on ja suloinen silti. joka päivä muistuttaa siitä, että sen saa mitä haluaa, jos vaan tekee töitä sen eteen.

hävettää jos joku huomaa sen etten kartalla ole voiko ne tietää

kyllästytti mustavalkoisuus ja olin aikoja sitten luvannut itselleni ostaa kukkia, kun pääsen kokonaan kotiin. kaikki sanoo, että tulppaaneista tulee keväinen olo, ja vielä kun linnut laulaa ja ilma lämpenee ja minä en tykkää. tykkään kyllä keväästä, mutten halua, että se tulee vielä. huomenna on vasta helmikuu ja sitäpaitsi keväästä tulee mulle jotenkin surullinen olo. pelkään että nää lumet sulaa pois, vaikka joka päivä sataa lisää. miksei aikaa voi pysäyttää ja elää vaan tässä, en ehdi mukaan tähän elämään.