se kolme viikkoa kai meni, en muista. muisti meni ainakin. ja jos ei muuta niin se teki mulle melkein sietämättömän koirakuumeen. ajatukset on solmussa, en tiedä itekään mitä haluan. välillä haluan ja välillä en. odotan asioita vähän liiankin innokkaana ja jos ne ei tapahdu heti niin masennun. en jaksa odottaa jos toteutuminen ei ole varmaa. haluan että asiat tapahtuu heti, eikä kohta tai joskus. mulle joskus on ei_milloinkaan ja ei_milloinkaan on ahdistus ja "en jaksa".
mulle pitäis koko ajan kertoa, että "välitän" ja "en ole lähdössä mihinkään". ja olla lähellä. jos on kaukana, niin on poissa, siltä se tuntuu. se tuntuu kamalalta ja yksinäiseltä.
ja sitten joku kysyy, minne haluaisin matkustaa jos saisin päättää.
.....taivaaseen.
voiko joku viedä minut taivaaseen?
"jonnekkin lämpimään."
mulle pitäis koko ajan kertoa, että "välitän" ja "en ole lähdössä mihinkään". ja olla lähellä. jos on kaukana, niin on poissa, siltä se tuntuu. se tuntuu kamalalta ja yksinäiseltä.
ja sitten joku kysyy, minne haluaisin matkustaa jos saisin päättää.
.....taivaaseen.
voiko joku viedä minut taivaaseen?
"jonnekkin lämpimään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti