mietin kaksi viikkoa mitä tähän kirjoitan, enkä vieläkään tiedä. en osaa selittää miltä tuntuu, en kertoa mitä ollaan tehty, tuntuu ettei mitään. huomaan ajankulun ainoastaan Edenin kasvusta. yritän painaa joka hetken mieleen, mutta kun katson vanhoja valokuvia, ymmärrän etten kuitenkaan muista mitään. pelkään joka ilta, että aamulla olen unohtanut kaiken. muistan tunteita, kaikenlaisia, mutta kuitenkin kaikista muodostuu negatiivisia. ei ehkä mene kovin vahvasti. vaikea tunnustaa.
Rakastun aina uudelleen sun kuviin, oot todella taitava. Samalla tavalla tykkään sun tavasta käyttää sanoja, oot selkeästi luova ihminen myös sillä saralla. Tsemppiä kovasti!
VastaaPoistaäää mitä ihmettä, kiitos tosi paljon !! :')
Poista