ymmärrätkö
miten kova ikävä mulla on? miten se näin syksyllä korostuu, ihan kuten
kaikki muutkin tunteet. pystyn näkemään siut miun edessä. melkein
koskettamaan. mut nään läpi. jos katson tarkemmin niin oot poissa. itken
ja halaan itseäni. kuvittelen että siun keijukaisen vartalo on siinä
välissä. tuntuu kuin tää ei vois loppuu ikinä. tää tunne ja ikävä on
aina. mutta sie et tunne. monta kertaa päivässä mietin miltä siusta
tuntuu kun et enää ole. miltä se voi tuntua?
elämä
tuntuu tosi tyhjältä. paniikki iskee epätodellisen olon perään. pelkään
että se tunne jää. melkein kuin sekoaisi. nukutun yön jälkeen kaikki on
kunnossa ja omahoitaja iloitsee miten pirteältä taas näytän. oon mennyt
niin paljon eteenpäin. jep.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti