26. heinäkuuta 2016

14. heinäkuuta 2016

hyvä ajatus sisällä mun pääni, kun elämä on suuttunut


kyllä voi jotkut asiat ottaa toisessa päähän sitten maailman eniten. ja että se voi ahdistaa. meillä oli ihan superhuippu reissu säistä huolimatta. on se kumma kun lähtee toiselle puolelle Suomea, kesäparatiisiin, niin just silloin sataa vettä ja ukkostaa kun viimeistä päivää. onneksi lomalla voi tehdä just niinkun haluaa ja vaihtaa määränpäätä lennosta, vaan koska toisessa paikkaa on parempi sääennuste. ja koska on kesä, niin käydä jäisessä meressä uimassa, vaikka vilustaa jo ennestään. niin kivaa! en vois olla onnellisempi siitä, millasia tyyppejä oon saanut miun ympärille, ja miten hienoja asioita saan niitten kanssa kokea. tekee välillä mieli oikeesti nipistää itseään ja kokeilla, eikö tää sittenkin ole vaan unta.

3. kesäkuuta 2016

tuttuun helvettiin on helpompaa jäädä kii


kolmas kesäkuuta. jutellaan muutosta, muutoksista ja elämästä. miten ajatukset on muuttuneet, ja miten aurinko paistaa ja elämä hymyilee. kaikki on niin täydellistä, kun voi vaan olla. Suomen suvi avataan, on niin hyvä mieli. näytänkö mie sittenkin ihan nätiltä?
yksi liian myöhäinen iltalenkki, päivän hiljainen hetki. oon saanut liikaa kehuja, ei tää voi olla totta. menee liian hyvin, mitä kohta tapahtuu, miten lujaa tiputaan? en tiedä. ahdistus kasvaa, itkettää, rintaa puristaa. tekee mieli painautua turvalliseen kainaloon. herään, kun tuijotan tyhjyyteen. koira vetää eteenpäin, niin, voisi ehkä kävellä. ulko-oven heijastuksesta huomaan, kuinka kamalalta kuitenkin näytän. miun ajatukset valehtelee, muista aina, ettei mitään positiivista omasta ulkonäöstä. samaa mantraa joka päivä. välillä haluaisin palata ajassa taaksepäin. kysyä, miksi ne kohtelee kuin arvotonta paskaa. miksi se oon minä? miksi niillä on oikeus lytätä miun itsetunto, olenko mie oikeasti vaan ansainnut sen? olenko mie oikeasti se, mitä ajattelen, mihin olen jo kauan uskonut? en tiedä. en tiedä, en tiedä, en tiedä! miten mie voin luottaa kenenkään sanaan? ne on liian hyviä ollakseen totta. haluaisin päästä ihmisten pään sisälle ja nähdä itseni niin kuin ne miut näkee. olenko mie oikeasti sellainen?