niin kuin pienin liike voisi murtaa alta hauraan jään

en luovu tästä tunteesta

kuka teki kauneudesta väärää

mietin kaksi viikkoa mitä tähän kirjoitan, enkä vieläkään tiedä. en osaa selittää miltä tuntuu, en kertoa mitä ollaan tehty, tuntuu ettei mitään. huomaan ajankulun ainoastaan Edenin kasvusta. yritän painaa joka hetken mieleen, mutta kun katson vanhoja valokuvia, ymmärrän etten kuitenkaan muista mitään. pelkään joka ilta, että aamulla olen unohtanut kaiken. muistan tunteita, kaikenlaisia, mutta kuitenkin kaikista muodostuu negatiivisia. ei ehkä mene kovin vahvasti. vaikea tunnustaa.