sinä valitsit oikein, sinä valitsit oikein

hankala mennä nukkumaan ja hankala nousta ylös. illalla kun ei tarvitsisi tehdä enää mitään niin teen ja aamulla kun pitäisi, niin en. jos aurinko paistaa ja ollaan ulkona, niin voimat on kuin teräsmiehellä, mutta kun tullaan sisälle, niin supervoimat katoaa korkojen kera. masentaa polvi, kun ei kestä yhtä asfaltille lentämistä, eikä sitten suostu paranemaan viikossa. piristää äidin tuomat tulppaanit ja Edenin ilo. ja pajunkissat ja lumen alta näkyvä nurmikko. tähän päivään asti kesä oli mulle vaan sana. tänään muistin, miltä se tuntuu. nyt miekin odotan sitä.

kiitos kun saan voimaa jolla opetella elämään

mietin tänään aamulenkillä, että kuinkahan monta kertaa tän blogin historiassa oon sanonut, että rakastan aurinkoa. RAKASTAN sitä. se on paistanu tänään ihan koko päivän ja ollaan kyllä Edenin kanssa nautittu siitä täysin rinnoin. lenkkeiltiin ja käytiin jäällä kävelemässä ja heittelemässä palloa. en vaan saa tuosta auringosta tarpeekseni, oisin voinut jäädä vaikka jäälle makaamaan, ihan vaan katselemaan kirkasta, pilvetöntä taivasta ja ihailemaan kimmeltävää lunta. vihdoin tuntuu siltä, että akut alkaa latautua. niin ihana, että jossain vaiheessa helpottaa.

sinä päivänä aukaisin verhot, että aurinko osaisi sisään

pitkästä aikaa monta virkeää päivää putkeen ja asiat saa selityksiä. ulkonäkö on paskempi kun aikoihin, mutta nyt tuntuu, että ehkä mie opin elämään tän kanssa. johtuu ehkä auringosta tai siitä ettei väsytä. ehkä ihmiset välittää miusta, vaikken näytä missiltä. kai se on mahdollista. oon viikonloppuna vaan keskittynyt ihmisiin, jotka on mulle tärkeitä ja unohdin edes ajatella miltä näytän. en ikinä tee niin, ajattelen sitä aina. tää on tuntunut silti tosi mukavalta. tosi rentouttavalta. voiskohan näin tehdä useemminkin?

mä niin alan olla sun valostas riippuvainen